Välitehtävä 8

1) Kuvaus työskentelyn etenemisestä, opiskeluympäristöstä ja -materiaaleista

Koulusovellus toteutettiin Kolin koululla luokille 5-6. Aiheenamme oli ritariaika, josta tarkoituksemme oli tehdä ritariaikaiset uutiset oppilaiden kanssa TVT-välineitä apuna käyttäen.

Ennen koululle menoa olimme selvittäneet oppilaiden ennakkokäsityksiä aiheesta netin kautta kyselylomakkeella. Näin meillä oli jonkinlainen käsitys siitä mitä oppilaat tietävät, ja he taas saivat virittäytyä aiheeseen.

Koululla tutustuimme toisiimme ja aiheeseen. Katsoimme aiheeseen herättelevän videon, josta kyselimme oppilailta. Kerroimme oppilaille aiheesta kuvia apuna käyttäen. Kun aihe oli käyty läpi, mietimme mitä uutiseen kuluu. Katsoimme esimerkkinä pätkän kymppiuutisista. Oppilaat jakautuivat pareittan suunnittelemaan eri uutisen osia kuten säätä, mainoskatkoa ja urheilu-uutisia turnajaisista. Yhdessä kuvasimme kohtaukset oppilaiden kanssa ja kokosimme Movie Makerin avulla tietokoneelle ritariaikaisiksi uutisiksi.

2) Mistä oppilaat olivat erityisesti kiinnostuneita? Miten he osoittivat kiinnostuksensa?

Yksi pojista oli erittäin tietoinen keski-ajasta ja ritareista ja hän kommetoikin asioita paljon ja toi meille aiheesta lisää tietoa. Muu ryhmä ei alkuun ollut mikään yli-innokas, mutta loppua kohden into kasvoi, kun päästiin tekemän kunnolla videota ja kaikki saivat itsensä liikkeelle.

3) Millaisia ongelmia oppilailla oli työkentelyssä? Miten he ratkaisivat ongelmat?

Suurimpana ongelmana oppilailla oli liikkeelle lähtemisen vaikeus ja asian ytimestä kiinni saaminen. Ongelman ratkaisi ennemminkin apuopettajat tukemalla oppialaita ja välillä hoputtaen liikkelle ja toimintaan. Tietoteknisiä onhgelmia ilmeni myös, mutta nekin jäivät meidän ratkaistaviksimme. Ryhmällä ei luultavasti omasta mielestään ollut ongelmia misään vaiheessa työskentelyä.

4) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi positiivinen? Miksi?

Opiskeluilmapiiri oli poistiivinen lähes koko ajan. Aihe oli selkeästi oppilaita kiinnostava ja motivoiva. Kukaan ei ainakaan nurissut aiheesta ja kaikki työskentelivät ja auttoivat toisiaan suht mielellään.

5) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi negatiivinen? Miksi?

Ruokailun jälkeen työskentelyn käynnistäminen oli hieman takkuavaa luultavasti väsymyksestä johtuen. Myös loppua kohden oppilaat eivät olisi jaksaneet keskittyä. Videoihin liittyvien teknisten ongelmien takia me jouduimme lähes kokonaan kokoamaan videon, eivtkä oppilaat kerenneet pahemmin muokaamaan sitä. Niimpä oppilaat olivat hieman tylsistyneitä, eivätkä tietenkään jaksaneet keskittyä.

6) Miten tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen tuki mielestäsi oppilaiden oppimista? (opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus, käsitteen oppiminen, mallintaminen)

Oppilaat pääsivät käyttämään tietokoneita, etsimään tietoa netistä, piirtämään paintilla, tekemään smart boardilla elementtejä karttapohjiin. Me kuvasimme kameroilla ja siirsimme ne koneelle, oppilaat olisi voinut ihan hyvin laittaa tekemään sen, jos heitä ja aikaa olisi ollut enemmän. Movie Makerin käyttö jäi aivan liian vähäiseksi, vaikka sen piti periaatteessa olla pääpointti. Onneksi oppilaat olivat käyttäneet sitä ennenkin, joten jätimme videot heille koneelle ja näin he voivat oman opettajansa kanssa muokata uutisestaan niin hienon kuin haluavat. Vuorovaikutusta tuli paljon niin oppilaiden välillä, kuin opettajien ja oppilaiden suhteen. Oppilaat saivat paljon tukea toisiltaan ja opettajilta.

7) Miten kehittäisit edelleen koulusovelluksen toteutusta? (esim. vuorovaikutus, tehokkuus, opetusmenetelmät)

Aikaa tarvitaan ainakin enemmän ja oppilaita pitäisi ehkä innostaa videon tekemiseen enemmän, jotta työskentley olisi tehokkaampaa. Lopussa olisi ollut kiva, jos oppilaat olisvat itse saaneet rauhassa koota videon ja muokata sitä pareittain. Muuten sovellus meni mielestäni hyvin.

välitehtävä 7

Mikä vastuu koululla on oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä? Mitä tvt-tietoja ja - taitoja koulussa tulisi opettaa ja oppia? Miten tvt:n opettaminen ja oppiminen sulautuu osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista? Mistä aika näiden taitojen opettamiseen ja oppimiseen? Mikä kouluopetuksessa ja koulussa tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista?

TVT:tä on kaikkialla, kotona ja koulussa, työpaikalla ja vapaa-ajalla. Koululla on suuri vastuu TVT-taitojen opettamisessa, sillä niitä tarvitaan lähes kaikkialla. Asiat teknologistuvat huimaa vauhtia ja mikä eilen kirjoitettiin mustekynällä, tallennetaan tänään tietokantaan. Koulussa on hyvä oppia tieto- ja vietintäteknologiataitoja, se luo pohjaa ja auttaa selviytymään tulevaisuuden työelämän TVT-haasteista. Kotona TVT:n käyttö rajoittuu helposti tuttuihin ja turvallisiin laitteisiin ja sovelluksiin. Esimerkiksi uuden puhelimen käyttöönotto vaatii monen viikon harjoittelun, enne kuin se on yhtä tuttu kuin vanha puhelin. Ihminen ei siis mielellään mene mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeile välttämättä TVT:n erilaisia mahdollisuuksia vapaaehtoisesti. Koulussa olisikin hyvä tutustuttaa oppilaat uusimpaan tekniikkaan ja sen käyttöön.

Tosin haasteena on usein opettajien taidottomuus ja kömpelyys uuden tekniikan kanssa. Jos oppilaille aiotaan opettaa uusia asioita, tulee opettajankin olla niistä ajan hermolla. Nuorempi sukupolvi on usein edeltäjäänsä huomattavasti tietoisempi laitteiden käytöstä ja ominaisuuksista. Arkipäiväinen TVT:n käyttö olisi jokaisen suotavaa osata, ja jos koulussa aikaa riittää, syventyminen ei ole pahitteeksi. Usein aikapulan takia monet asiat jäävät vain pintaraapaisuksi. TVT-taitoja voisi integroida eri oppiaineiden yhteyteen, jolloin ne tulisivat mukaan kuin huomamatta. Oppilaat pitää kuitenkin saada ymmärtämään, että opittuja taitoja voi soveltaa vapaa-ajalla ja omiissa harrastuksissa. Niiden ei pidä jäädä pakollisiksi koulutöiksi ja apuvälineiksi erilaisissa kouluprojekteissa.

Välitehtävä 5

Pohtikaa blogeihinne avoimin mielin ”Minkälaisia ongelmanratkaisuprosesseja ja
-projekteja voisi tukea robotiikalla?”

Robotiikka toimii jo itsessään tutkivan oppimisen lähtökohtana. Yhdessä ongelmanratkaisua käyttäen kootaan robotteja ja ihmetellään niiden toimintoja kokeilemalla yrityksen ja erehdyksen kautta. Opettaja tietysti toimii tukihenkilönä ja auttaa pahasti jumiutunutta ryhmää eteenpäin. Opetuksessa robotteja voisi soveltaa monin tavoin. Opettajan täytyy itse osata niiden käyttö perinpohjin, jotta oppilaiden auttaminen ja robotiikan soveltaminen sujuu ongelmitta.

Niiden avulla voi tutkia fysikaalisia ilmiöitä esimerkiksi kiihtyvyyden mallintaminen, etäisyyksien mittaaminen ja sähkön tutkiminen onnistuvat helposti robottien avulla. Myös erilaisia teknologisia systeemejä ja prosesseja voi mallintaa niiden avulla, kuten tehtaita tai vaikkapa puun prosessointia paperiksi. Robottien toimintaa yhteiskunnassa ihmisen apuna voidaan tutkia tekemällä vaikka malleja erilaisista roboteista erilaisissa ympäristöissä, kuten tehtaissa, navetoissa ja kotitalouksissa. Oppilaiden kanssa voidaan tehdä myös hauskoja kokeilusovelluksia roboteista, kuten luokan melutason mittaaminen tai robotti, joka kuvaa luokan tapahtumia tunnin aikana. Yhdessä voidaan jälkikäteen katsoa, jos jonkun käytöksessä on ollut huomauttamisen varaa.

Robotiikassa on luultavasti vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Itse en edes osaa hahmottaa kaikkea, mitä sillä voi tehdä. Harjoituksissa tehdyt kokeilut jäivät kuitenkin vain pintaraapaisuksi. Uskon, että oppilaat pitäisivät robotiikkaa mielenkiintoisena ja innostuisivat aiheesta. He saattaisivat keksiä jopa vielä villimpiä sovelluksia, kun luovuudelle antaisi vain tilaa ja aikaa.

Välitehtävä 4

Mietin miten Enkenbergin artikkeli ja tutkivaoppiminen linkittyvät (mieti samalla opetusrobotiikkaa)?

Tutkiva oppiminen tapahtuu yhteisössä ja sitä rakennetaan vähitellen, niinpä se linkittyy hyvin pitkälti Enkenbergin artikkelin kognitiivis-konstruktivistinen oppimiskäsitykseen. Ympäristön merkitys korostuu kummassakin oppimisen tavassa. Yhdessä muiden kanssa pohditaan ja rakennetaan tietoa. Kummassakin oppiminen tapahtuu prosessina spiraalimaisesti ja kohde täsmentyy uusien kysymysten avulla. Opiskelijoiden ja opettajien välinen vuorovaikutuksen merkitys korostuu oppimistavoissa. Ilman ryhmän tukea uutta tietoa on vaikea rakentaa ja opettajaa tarvitaan olemaan tukipuuna opiskelijoille. Toisinaan opettajasta saattaa tulla jopa oppilas, koskaan ei tiedä mitä yhdessä oppiminen tuo tullessaan. Ongelmakeskeinen oppiminen on myös molemmissa tärkeää. Se usein lähtee oppilaista itsestään ja yhdessä ryhmän kanssa voidaan etsiä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Kongnitiivis-konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen kuuluvat esimerkiksi autenttiset oppimistehtävät ja reaalielämän oppimisympäristöt, jotka ovat osa myös tutkivaa oppimisympäristöä.

Opetusrobotiikka oli hyvä esimerkki tutkivasta oppimisesta ja kognitiivis-konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä. Siinä ryhmän kanssa yhdessä tutkittiin lego-robotteja, pohdittiin niiden toimintoja ja yhdessä kokeilemalla löydettiin ratkaisuja ongelmiin. Opettaja toimi tukena ja auttoi eteen päin, jos ryhmä jumiutui johonkin kohtaan eikä itse löytänyt ratkaisua. Robottien rakentaminen oli välillä jopa hieman turhauttavaa, sillä niiden käyttäminen ei ollut kovin yksinkertaista, mutta ryhmän tuella siitäkin selvittiin. Useiden kokeilujen kautta alkoi muodostua käsitys kuinka robotit toimivat. Robotteja olisi hyvä soveltaa koulumaailmassa oppilaiden kanssa monin tavoin, esimerkisi mallintamaan teknologista systeemiä kuten Enkenbergin turvevoimala esimerkissä. (Oppimisesta ja opetusmalleista (Enkenberg, J. (2000). Oppimisesta ja opetusmalleista yliopistokoulutuksessa. In Väisänen & Savolainen (Toim.). (2000). Kirjoituksia pedagogiikasta. SOKL. Pp. 7-33. http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/kipinat/JormaE.htm)

Välitehtävä 3

Millä tavoin ja miksi sinun mielestäsi opettajan pitäisi olla kiinnostunut oppilaiden ”nettimaailmasta” ja ”pelimaailmasta”? Vai pitääkö ylipäätään olla kiinnostunut?

Opettajan tulee olla ajanhermolla oppilaiden omasta maailmasta, johon kuuluvat erilaiset pelit ja sivustot internetissä. Opettajan tulee tietää mistä oppilaat puhuvat ja osata puuttua tarpeen vaatiessa internetin väärään käyttöön. malli tietysti lähtee aina kotoa ja vanhemmat ovat ensisijaisia netin käytön valvojia. Valitettavasti monet vanhemmat eivät tiedä, ymmärrä tai heitä ei kiinnostaa, jos lapsi pelaa k-18 pelejä. Internetistä löytyy niin paljon tavaraa mikä ei sovi edes kaikille aikuisille, saati sitten lapsille.

Nettietiketin käyttöä tulisi opetella koulussa. Oppilaille pitää antaa avaimet internetin vastuulliseen käyttöön. Opettajan on hyvää tietää millä sivustoilla oppilaat käyvät ja minkälaisia ikärajoja niillä on. Esimerkiksi facebook on k-13, joten alakouluikäisten lasten tietoja ei sieltä pitäisi löytyä. Joihinkin ympäristöihin opettajan on jopa hyödyllistä rekisteröityä, jotta tietää missä mennään. esimerkissä ollut goSupermodel oli mielestäni todella pinnalle ja seksistinen ympäristö, joka ei ole alakouluikäisille sovelias. Kun yritin rekisteröityä nimimerkillä Mimi, ehdotti sivusto nimimerkkiä Mimi69.

Internetiä ja erilaisia pelimaailmoja voi myös hyödyntää opetuksessa, mutta opettajan tulee tarkasti tietää miten niitä käyttää ja mikä lopullinen hyöty on. Pelkäksi oppituntien piristeeksi niitä ei kannata ottaa. Myös pelien ja internetympäristöjen soveltuvuutta lapsille tulee punnita. Suurryhmäharjoituksessa esiteltiin Mine Craftin käyttöä opetuksen tukena. Aihe vaikutti mielenkiintoiselta ja avasi silmät pelien hyödyntämiseen opetuksessa. Opittujen asioiden siirtäminen uuteen ympäristöön auttaa oppilaita näkemään asiat uudesta näkökulmasta. Myös oppilaat voivat toimia peliympäristöjen asiantuntijoina opettajan ohella ja tuoda luokalle uusia oppimista rikastavia kulttuurisia välineitä ja -käytäntöjä. (Oppimisen sillat. Oppimisen ympäristöjen rajojen ylittäminen s. 36 – 47)

Välitehtävä 2

Miten harjoituksissa esitellyt pedagogiset esimerkit loivat tilanteita, joissa oppilaat voisivat käyttää koulun ulkopuolella hankkimaansa osaamista?

Oppiminen tapahtuu nykyisin paljon koulun ulkopuolella ja oppilaat ovat usein teknisissa taidoissaan paljon opettajan tietämystä edellä. Pedagogisissa esimerkeissäkäytettiin paljon erilaisia tieto- ja viestintäteknologisia laitteita. Oppilaat voivat soveltaa helposti taitojaan tutkivassa oppimisessa käytettäviin laitteisiin ja jopa keksiä uusia hienoja sovelluksia niille.

Moneilla oppilailla on varmasti käytössään kotona tietokone, myös puhelimet ja kamerat ovat arkipäivää. Oppilaat kuvaavat koulun ulkopuolella kännykkäkameroillaan videoita ja ottavat paljon kuvia arkipäivän tilanteista. Myös blogit ovat yleistyneet, etenkin yläkouluikäisten oppilaiden keskuudessa. Monet kirjoittavat päivkirjamaisesti blogiin ja näin välittävät osan omasta elämästään muille. Myös omasta elämästä otettuja kuvia on helppo jakaa blogin kautta muille.

Pedagogisissa esimerkeissä oli paljon laitteita, joita oppilaat osaavat jo käyttää, joten niiden käytön opetteluuun ei tarvitse käyttää aikaa. Opettaja voi keksittyä oppilaiden kanssa hienojen opetussovellusten tekemiseen.

Millaisiin koulun ulkopuolisiin tilanteisiin harjoituksissa esitellyt esimerkit antoivat eväitä oppilaille?

Oppilaat, joilla on heikommat tieto- ja viestintälaitteiden käyttötaidot, saavat koulussa opastusta

laitteiden käyttöön. Arkielämää helpottaa, jos osaa hyödyntää esimerkiksi tietokonetta kunnolla. Myös kuvaamalla ja videoimalla on mukava ikuistaa tärkeitä tapahtumia. Koulussa voisi jopa opetella hyvien kuvien ottamista ja perussääntöjä kuvaamisesta, jotta kuvaa on miellyttävä seurata. Monet oppilaat varmasti pitävät videoiden muokkauksesta, joita on luokassa hyvä opetella ilmaisten ohjelmien, kuten Movie makerin avulla. Sanelulaite saattaa olla monille oppilaille tuntematon, joten senkin mahdollisuuksia olisi hyvä käydä läpi. Erilaiset teknologiset laitteet limittyvät oppilaiden arkipäivään ja kouluun. Myös yhdessä tehty tutkiva oppiminen lisää oppilaiden vuorovaikutustaitoja ja antaa eväitä koulun ulkopuolellekin. Muiden huomioon ottaminen ja ryhmätyöskentelyn osaaminen ovat tärkeitä taitoja elämässä. (Tutkiva ja osallistava pedagogiikka, Oppimisen sillat, sivut 50-59)